Twiittaa

Puhumme seuraavia kieliä:

RUFI- suomalais-venäläinen yhdistys, Suomen ja Venäjän välinen ystävyysseura

Uudenaikainen, aktiivinen ja aikaansaava suomalais-venäläinen yhdistys

 

Tykkää

Olemme perustaneet uuden yhdistyksen, joka auttaa parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, kulttuurisella ja informatiivisella vaikuttamisella. Tarkoitus on luoda myötämielinen linjaus, lämmin, toverillinen lähestyminen Venäjää kohti. Yhdistys toimii liioittelun ja paniikin lietsonnan vasta-aineena, joten kyseeseen tulee kaikenlainen oikaisu. Yhdistys on täysin riippumaton poliittisesta valtalinjauksesta. Yhdistyksessä tulee olemaan paljon toimintaa, kuten; käännös-ja tulkkausapua, yritysyhteistyötä, taideyhteistyötä, ja yhteistyötä Venäjän Federaation järjestöjen ja Suomen yhdistysten kanssa.

Me emme harrasta politiikkaa. Sitä tekevät poliitikot ja politologit. Me vain valaisemme maailman tapahtumien reaalista kuvaa ja muun muassa historiallista oikeudenmukaisuutta. "Poliittisesti" suuntautunut toimintamme:

Historiallisen ja poliittisen tietämyksen, sekä kansalaisten aktiivisuuden kehittäminen yhteiskunnassa. Kannustaa ihmisiä osallistumaan poliittisiin prosesseihin ja olemaan aktiivisia kansalaisia, kannustaa tuntemaan oikeutensa ja historiansa, kehittää solidaarisuutta ja torjua russofobiaa ja rasismia. Avartaa kansalaisten maailmannäkemystä ja auttaa ymmärtämään toisten kansojen historiaa, poliittista kantaa, kulttuuria ja filosofiaa. 

Yhdistyksen ovat perustaneet ihmiset, jotka välittävät 

Suomen ja Venäjän välisistä suhteista, jotka ovat huolissaan niiden kehityksestä (tai degradaatiosta), ja jotka haluavat tehdä asialle jotain. Meille Suomen ja Venäjän suhteet ovat sydämen asia!

Tulemme taistelemaan russofobiaa vastaan, ja pyrimme muuttamaan suomalaisten mielikuvia Venäjästä myönteisimmiksi.

RUFI-yhdistykseen kuuluu  neljä hallituksen jäsentä, parisenkymmentä aktiivijäsentä, ja noin 50 yhdistyksen jäsentä. Yhdistys on perustettu 30.3.2017.

OMA YOUTUBE-kanava

https://www.youtube.com/channel/UC7DaVkuAj-5ej0FAecLWnoQ?view_as=subscriber


         

Бессмертный Полк

Lisätietoa "Kuolematon rykmentti"-välilehdellä! 

Löydät meidät myös täältä:

https://vk.com/id433599762

https://www.youtube.com/channel/UC7DaVkuAj-5ej0FAecLWnoQ

01.12.2017

100 vuotta dialogia Suomen ja Venäjän välillä-konferenssi (puhe)

[font=Arial]Espoon GLO, [/font][font=Arial]OSORS Konferenssi: esitelmä suomeksi. [/font][font=Arial]100 vuotta dialogia Venäjän ja Suomen välillä.[/font]
[font=Arial]1.-2.12.2017 RUFI ry: Jali Raita, Daria Skippari-Smirnov[/font]

Tänä vuonna Suomi on juhlinut sadoilla ja sadoilla tapahtumilla itsenäisyyttään, jonka oli julistanut 6.12.1917. Ihmiskunnan historiassa 100 vuotta on kuin silmänräpäytys. 
Siperiassa on sanonta, että 100 vuotta ei ole mikään aika, sata kilometriä ei ole mikään matka ja sata ruplaa ei ole mikään raha. Suomen ja Venäjän suhteita ei voida rehellisesti ja älykkäästi tarkastella vain lyhyen sadan vuoden jakson perusteella. 

Suomen maantieteellinen sijainti jo itsessään vaatii taitoa luoda tasapainoa Venäjän ja Euroopan välillä. Suomi on kuin eräänlainen vaaka, pullonkaula, tai silta, joka on Venäjän ja Lännen välissä. Koko historiansa aikana Suomi on joko tehnyt loistavaa työtä ylläpitääkseen tasapainoa, tai täysin laiminlyönyt omaa merkitystään maailmassa- olla se voima, joka tuo maanosien välille tasapainoa - Suomi on jopa päinvastoin, huonontanut Euroopan tilannetta. Kuten se tekee tänä päivänäkin. 

Mutta palataan siihen aikaan, kun 6.12.17, Suomen Eduskunta julisti itsenäisyytensä äänin: 100 puolesta, ja 88 vastaan. Ihmeellistä- vain 12 äänen erolla- kuka olisikaan uskonut? Ei mikään läpihuutojuttu. Julistuksella ei olisi ollut mitään merkitystä ilman muiden valtioiden hyväksyntää. Se olisi ollut vain Suomen omaa sisäistä aineenvaihduntaa. Monien kommellusten jälkeen Suomi sai silloisen Venäjän hallituksen eli Leninin johtaman Kansankomissaarien neuvoston hyväksynnän itsenäisyydelleen vuoden 1917 viimeisillä minuuteilla.
Suomen senaatin puheenjohtaja Svinhufvud ja Lenin  tapasivat lyhyesti 31.12.1917. Tapaaminen oli kohtelias ja ystävällinen. Tosin Lenin oli 2 vuotta myöhemmin puoluekokouksessa sanonut siitä näin:
“Katsokaa Suomea: se on demokraattinen maa sekä kehittyneempi ja sivistyneempi kuin meidän maamme. Siellä on käynnissä proletariaatin eriytymis- eli differentioitumisprosessi, se käy siellä omalaatuisesti, paljon tuskallisemmin kuin meillä. Suomalaiset ovat kokeneet Saksan diktatuuria, nyt he kokevat liittolaisvaltojen diktatuuria. Mutta sen ansiosta, että me olemme tunnustaneet kansakuntien itsemääräämisoikeuden, differentioitumisprosessi on käynyt siellä helpommaksi. Muistan varsin hyvin tilaisuuden, kun jouduin Smolnassa luovuttamaan asiakirjan Svinhufvudille, Suomen porvariston edustajalle, joka on esittänyt pyövelin osaa. Hän puristi kohteliaasti kättäni, ja me lausuimme kohteliaisuuksia. Miten vastenmielistä se olikaan! Mutta niin piti tehdä, koska tuo porvaristo petti silloin kansaa, petti työtätekeviä joukkoja väittäen, että ryssät, shovinistit, isovenäläiset, aikovat kuristaa hengiltä suomalaiset. Oli tehtävä niin.” Puhe, ja sen sisältö on kuin nykypäivästä! Porvariston perusta on aina ollut Ruotsin perua, maan, jonka siirtomaana Suomi oli.
Vielä samana päivänä, Lenin oli sanonut tämän:  “Joka tapauksessa siellä kaikki tulee käymään toisin kuin meillä. Jos sanoisimme, että emme tunnusta mitään Suomen kansakuntaa, vaan ainoastaan työtätekevät joukot, se olisi mitä täydellisintä hölynpölyä. Ei voida olla tunnustamatta sitä, mikä on olemassa: se pakottaa itse tunnustamaan itsensä.” Syntyy kysymys: miksi juuri Suomelle myönnettiin itsenäisyys. 

Venäjän valkoiset kenraalit eivät olisi myöntäneet Suomelle itsenäisyyttä. Svinhufvud ei olisi halunnut tunnustaa sitä tosiasiaa, että tämän kysymyksen osalta, hänen kuuluisi kääntyä bolsevikkien puoleen, ja yritti jopa välttää sitä, kysymällä tunnustusta ensin muilta mailta; heiltä Svinhufvud  sai  kieltävän vastauksen, ja neuvon  lähteä Pietariin- heidän luo, jotka olivat perineet Tsaari-Venäjän, ja jo aivan toisenlaisen maan johtajien luo, maan, joka oli verisen Vallankumouksen liekeissä. 
Suomelle itsenäisyyden tunnustuksen saaminen oli äärimmäisen tärkeää. Maassa vallitsi nälänhätä, koska viljatoimitukset Venäjältä olivat keskeytyneet maailmansodan vuoksi. Itsenäisenä valtiona Suomi saattoi alkaa järjestellä omia ulkosuhteitaan. 

Leninin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestettiin juhlatilaisuus  Helsingin yliopiston juhlasalissa. (1970)
Ote Kekkosen puheesta: 
“Lenin tulkitsi kansojen oikeudet Ranskan vallankumouksen, vapauden, tasa-arvoisuuden ja veljeyden hengessä. Kaikilla kansoilla ilman poikkeusta tulisi olla oikeus itsenäisen valtion perustamiseen ja itsenäiseen valtiolliseen elämään.” Ja “Suomen ja Neuvostoliiton kaupallinen, sivistyksellinen ja poliittinen vuorovaikutus toisen maailmansodan jälkeen on nähdäkseni selvästi osoittanut, että rauhallinen yhteistyö ja rinnakkaiselo eri yhteiskuntamuotojen välillä on sekä mahdollinen että erittäin hyödyllinen. Rauhan ja rauhallisen kehityksen kannalta tämä yhteistyö on elintärkeä. Me voimme Suomessa toisen maailmansodan jälkeen uskoa siihen, että Leninin ennustama rauhallisempi yhteiskunnallinen kehitys on Suomessa tosiaan käynyt mahdolliseksi.” Kekkosen aikakautena Suomi saavutti korkean taloudellisen kasvunsa, Suomen ja NL:n myönteisten ja viisaiden päätösten ansiosta. 

Leninin muiston kunnioittamiseksi nimettiin eräs puisto Helsingissä Lenininpuistoksi vuonna 1970. Nyt sen nimi halutaan muuttaa, joka kuvastaa muuttunutta ilmapiiriä Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Häpeällisen aloitteen on allekirjoittanut kaksi Suomen toimivaa ministeriä, unohtaen tyystin Suomen ja Venäjän vuoden 1992 sopimuksen hyvistä naapuruussuhteista  ja sen 10. artiklaa: 
Sopimuspuolet tukevat suomalaisten ja suomensukuisten kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Ne suojelevat toistensa kieliä, kulttuuria ja historian muistomerkkejä.
On selvää, että näin yritetään peitellä historiallista tajuntaa. Jotta tulevat sukupolvet eivät edes miettisi - minkä takia tämä puisto on nimetty Leninin kunniaksi, mistä hyvästä? Juuri tällaisten historian vaientamisten yhteydessä Rufi tulee toimimaan. Tämä on sitä uutta poliittista teknologiaa- historian vaientamista tai sen uudelleenkirjoittamista. Tulemme loppuun asti kieltäytymään uskomasta siihen, että Suomi alentuu tuohon, mutta jos se tapahtuu, niin me olemme valmiita vastatoimiin. 

1800-luku:
Suomen ja Venäjän suhteet eivät kehittyneet suotuisasti vuodesta 1918. Syntynyt vihanpito lopetettiin Tarton rauhansopimuksella vuonna 1920 ja lisäksi tehtiin vuonna 1922 Sopimus Suomen ja Venäjän välillä toimenpiteistä rajarauhan turvaamiseksi.
Aleksanteri I oli korottanut Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vuonna 1812. Vuotta ennen, perustettiin keskusvirastot lääkintäkollegio, postihallitus, intendentinkonttori sekä vaihetus- ja lainakonttori.1800-luvun alussa kaupungissa, Viaporin linnoituksessa ja kaupungin varuskunnissa oli väkeä yhteensä lähes 8000 henkeä. Viimeisen tulipalonsa jälkeen, uusi pääkaupunki Helsinki alkoi kukoistaa niin, että 1900-luvun alussa asukkaita oli noin 100 000. Tsaarin arkkitehti saksalainen Engel suunnitteli pääkaupungin ja Venäjän rahoilla rakennettin sen empire-keskusta, Tuomiokirkko, valtioneuvoston linna, yliopisto, yliopiston kirjasto, Kaartin kaupunki, joka on yksi keskustan kaupunginosista, ja on Kruununhaan, Kluuvin, Punavuoren, Kampin, Ullanlinnan ja Katajanokan rajanaapurina, sen alueella on Kauppatori, Senaatintori, Havis Amanda, Esplanadin puisto ja paljon muuta).
Kaikki tuo omaisuus siirtyi Venäjältä Suomelle Tarton rauhassa, lisäksi monien muiden kaupunkien infrastruktuuri ja rakennukset, kasarmit, linnoitukset tykkeineen jne. Yliopistolle oli annettu vapaakappaleoikeudet Venäjällä painettuihin kirjoihin niin, että nykyisin sen kokoelma on ainutlaatuisena maailmankuulu. Samoin- oman eduskunnan synty, uskonnonvapaus, suomen kielen käytön vapaus, oma valuutta, koulutus ja sivistys, kulttuurin ja teollisuuden huima kehitys, valtiollinen muoto ja moni muu asia sai alkunsa juuri autonomiasta, jonka suomalaiset saivat jo 1809. 

Tarton rauhansopimuksenkaan jälkeen suhteet Suomen ja syntyneen Neuvostoliiton välillä eivät olleet ongelmattomat, mm kauppasopimusta ei tehty. Sotatila syntyi jälleen 30.11.1939 ns Talvisotana, joka päättyi Moskovan rauhaan 12.03.1940 mutta jatkui kesäkuussa 1941 Jatkosotana. 
Pariisin rauhansopimuksella loppui sotatila Suomen ja Liittoutuneiden valtioiden välillä vuonna 1947. Suomen (sekä myös Saksan, Japanin, Italian, fasismia tukevien maiden) vastapuolina olivat olleet Liittoutuneet maat eli koko Neuvostoliitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta,  Ranska, USA, Australia, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikan Unioni.

Viime sodista Suomen ja silloisen Neuvostoliiton välillä voidaan keskustella pitkään, samoin sen syistä, mutta yksi asia on tärkeä. Kansat eivät aloita sotia, sodat saavat alkunsa epäviisaista poliitikoista ja heidän lyhytnäköisistä päätöksistä. 
Sodat ja myös sodat Suomen ja Neuvostoliiton välillä eivät ala silloin kun aletaan ampua. Sotatoimet kylläkin alkavat. Sotaan johtavat syyt ovat jo pitkään olleet olemassa. Voidaan myös väittää, että sotia Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei olisi syntynyt ilman, että syntyi suurempi konflikti, joka tunnetaan toisena Maailmansotana.
Toisen maailmansodan tapahtumista on vaikea saada selkoa, sillä Suomen historiaa on tarkoituksellisesti vääristelty. Suomen marsalkka Mannerheim olisi halunnut julkaistavaksi johdannon muistelmiinsa, jossa hänen tarkoituksensa oli kertoa totuus. Mannerheim kuoli ennen kuin muistelmat julkaistiin. CIA:n palveluksessa tuolloin ollut eversti Aladar Paasonen, sota-ajan armeijan tiedustelupäällikkö, määrättiin mukailemaan uudelleen Marskin muistelmat. Asiasta voi lukea Helsingin Suomalaisen Klubin Marski sivuilta. linkki

Joka tapauksessa lopullinen rauha siis saatiin Pariisissa vuonna 1947. Vuonna 1948 solmittiin ns YYA-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Se oli alun perin Suomen marsalkka ja silloisen tasavallan presidentti Mannerheimin idea. Stalin Mannerheimista, 1945: “Jos muissa valtioissa olisi ollut yhtä kyvykkäitä valtiomiehiä kuin Mannerheim oli, niin sodilta olisi vältytty. Ja “Kun sotakorvaukset on maksettu, niin Neuvostoliitto on valmis tekemään Suomen kanssa kauppasopimuksia, jotka ovat moninkertaiset sotakorvauksiin nähden.”

Suomesta tuli 1975 maailmanluokan politiikan tekijä. Urho Kekkosen suuri saavutus oli ETY-kokous Helsingissä. (mikä on muuten ETYJ:n alkuperäinen nimitys). Maailman suurvaltojen johtajat kokoontuivat Helsinkiin. Tämänkin seurauksena kylmä sota alkoi kokea loppuaan.

Mauno Koivistolla oli taas eri tavoite:  viedä Suomi  länteen, Euroopan unioniin. Sen esteenä olivat Pariisin rauhansopimus ja YYA-sopimus. Salainen Operaatio PAX suunniteltiin ulkoasiainministeriössä keväällä 1990. Nyt asiakirjat ovat tulleet julkisiksi 25 vuoden salassapidon jälkeen. Operaatio on karmeaa valtiopetosta vastoin Suomen kansallisia intressejä ja etuja. Aiemmin oli tullut tunnetuksi se, että Suomen tehtävä maailmalla on pikemminkin lääkärin kuin tuomarin. Kekkonen uskoi, että turvallisuutta ei rakenneta aitoja rakentamalla vaan veräjiä avaamalla. 
Operaatio Pax tarkoitti Suomen lipeämistä Pariisin rauhansopimuksesta hyödyntäen Neuvostoliiton heikkouden tilaa. Kuviteltiin, että Neuvostoliitto menisi murusiksi. Tilalle tuli kuitenkin entistä vahvempi Venäjä. Samoin kuviteltiin, että Saksojen yhdistyessä Saksa saisi takaisin suvereniteettinsa ja sen kanssa tehtäisiin rauhansopimus. Mikään ei toteutunut. Saksa on edelleen miehitetty ja rauhansopimustakaan ei ole tehty. Operaatio Pax tarvittiin, jotta Suomi voitiin viedä EU:hun.
Julkisuudessa on valehdeltu edelleenkin, että Neuvostoliitto olisi muka hyväksynyt Suomen/Mauno Koiviston yksipuolisen ilmoituksen Pariisin rauhansopimuksen osittaisesta mitätöimisestä. Suomen valtaapitävät olivat vakuuttaneet Neuvostoliitolle, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka pysyy muuttumattomana. Sokeakin näkee, että kurssi on länteen.
Suomen ulkopolitiikka on muuttunut 180 astetta. Venäjä on nimetty vihollinen.  Kansalaisilta on salattu kaikki tosiasiat. Vasta nyt, 25 vuoden salassapitomääräysten rauettua, Venäjän tulkinta vuodelta 1990 tuli julkiseksi: eikä se vahvista mitään muutosta Pariisin rauhansopimukseen. 
Suomi on huijannut kansainvälistä yhteisöä ja asettanut itsensä konfliktiin naapurinsa Venäjän federaation kanssa. Sopimusrikkojilla ei ole ystäviä ja puolustajia. Pacta sunt servanda.
Veljeilyllään NATOn, USA:n ja muiden ulkovaltojen kanssa Suomi on rikkonut Pariisin rauhansopimusta.

Suomi on nyt erittäin vaarallisessa tilanteessa. Keväällä 1938 oli kriisi, ja Stalinilta tullut tieto aluevaihdoista ei saavuttanut ajoissa Mannerheimia, joka olisi suostunut niihin. Neuvostoliitto ehdotti neuvotteluita ja sopimusta, ja Boris Jartzev tiedotti tästä Suomen eduskuntaa. Uusi ulkoasiainministeri Eljas Erkko keskeytti neuvottelut. Mannerheimia ei oltu informoitu Jartsev-neuvotteluista. Hän olisi myöntynyt Neuvostoliiton ehdotuksiin aluevaihdoista. Kriisi johtikin sitten talvisotaan. Suomi on jo moneen kertaan ylittänyt tuon “Jartsevin kriisin” vaarallisen rajan.

Mitä siis nyt tulisi tehdä? Suomen tulee palata Venäjän suhteissaan tilanteeseen, joka vallitsi Kekkosen aikana.

Suomessa olevan venäläisperäisen väestön tulisi olla huolissaan. Suomessa lienee venäläisperäistä väestöä noin 75 000 henkeä. Jos kriisi pahenee, Suomi voi laittaa vain presidentin asetuksella voimaan ns. puolustustilalain. Sen perusteella voidaan vain poliisipäällikön päätöksellä pidättää eli siis vangita kuka tahansa henkilö kolmeksi kuukaudeksi. 
Liennyttäminen on siis aloitettava, ja siinä RUFI ry voi tehdä erinomaista työtä.

Suomen esihistoriassa on kerrottu, että kristinusko tuli Suomeen Ruotsin kautta ristiretkien muodossa 1100-luvulla. Se ei pidä paikkaansa. Suomen ollessa Ruotsi siirtomaana Ruotsi tietoisesti väärensi Suomen esihistorian. Suomessa haudattiin kristillisellä tavalla, kun Ruotsissa oli vielä pakanallinen polttohautaus. Ortodoksian tulosta Suomeen Venäjän kautta on merkkejä jo 600-luvulta eli siis paljon ennen kuin Venäjä itse siirtyi virallisesti ortodoksiaan. Suomen yhteydestä Venäjän/bysantin ortodoksian todistavat lainasanat muinaisvenäjästä: pakana, pappi, raamattu, risti ja suntio.
Viimeiset sata vuotta Suomen ja Venäjän dialogissa on siis vain pieni raapaisu. Nyky-Suomen johtajat vain eivät tunne edes kulunutta sataa vuotta. Sen todistaa täysi tietämättömyys ja ymmärtämättömyys tärkeiden valtionsopimusten olemassa olosta ja merkityksestä. 

Venäjä halusi lahjoittaa Suomelle Pietarissa olevan Suomi talon lahjana satavuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Ei kuulemma almuna kelvannut. Asiasta on kirjoittanut Heikki Talvitie artikkelissaan ”Yhdysvaltain ylivalta ja Venäjä. Vaikutus Suomen ja Ruotsin Venäjä-suhteisiin” kirjassa ”Vakaus vaakalaudalla”.  Onko tämä suomalaisten omanarvontunnon loukkaamista? Kuinka niin, Venäjä lahjoittaa jotain… Suomalaisia on tällä haluttu alentaa? Onko autonomian, pääkaupungin, valtiomuodon, ja itsenäisyyden saaminen vailla veripisaraa- alentamista? Se on sairaalloista suhtautumista Venäjään, joka on muodostunut suomalaisten mentaliteettiin jo Tsaari-Venäjän ajoilta- Venäjä on 200 vuotta halunnut auttaa, eikä alentaa. Miksi suomalaisten on niin vaikea olla kiitollisia?
Tällä hetkellä Venäjää pidetään virallisestikin Suomen suurimpana uhkana. Valtioneuvoston turvallisuuskomitea epäilee Venäjän vaikuttavan Suomen tuleviin presidentin vaaleihin jopa murhilla ja terrori-iskuilla. Suomalainen media levittää päivittäin uhkakuvaa Venäjästä. 
Kuka hyötyy siitä? Joka tapauksessa, se ei ole Venäjän etujen mukaista- huonontaa välejä suomalaiseen naapurikansaan. 
Suomen kuuluisi muistaa: Patriotismi/ kansallismielisyys, johon on sekoittunut vihanpito- kehittyy nationalismiksi. 
 
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen puuttui silloisiin vihakirjoituksiin:
“On ikävää, että minun täytyy tähän kysymykseen yhä uudelleen ja uudelleen palata, mutta käsitykseni mukaan on aivan varmaa, että ilman sanomalehdistön osoittamaa pidättyvyyttä ja vastuuntunnetta ei koskaan saada maittemme välisiä suhteita sille luottamukselliselle kannalle, jolla niiden meidän oman etumme mukaisesti täytyy olla. Tämä on Neuvostoliitolle arka kysymys, ei varmaankaan sen vuoksi, että haukku tekisi haavan, vaan siksi että tuollaisen epäystävällisen kirjoittelun käsitetään kuvastelevan kansan piirissä vallitsevaa yleistä mielialaa. Miten tällaisen mielialan pohjalle voidaan rakentaa ystävyyden politiikkaa naapurimaiden kesken? Hyvä olisi, jos Neuvostoliiton kansa suhtautuisi meidän pakinoitsijoihimme ja piirtäjiimme loukkaantumatta ja ymmärryksellä, mutta ymmärtääkseni asia on niin, että Neuvostoliitolla on kyseessä periaate: kun ollaan ystäviä, käyttäydytään kuin ystävät.” 

Suomalaisia vaivaa tänäkin päivänä lapsenomainen usko pyyteettömään ulkomaiseen apuun mahdollisessa konfliktissa Venäjää vastaan. Suomessa oli pelko 1940 luvun lopulla kommunistien vallankaappauksesta. Joukko ns asevelisosialisteja meni Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystöön tiedustelemaan aseapua. Vastaus tuli parin päivän kuluttua. Kerrottiin, ettei Amerikan apua ollut saatavilla, mutta ilmaiseksi tarjottiin hyvä neuvo: yrittäkää vastaisuudessa tulla paremmin toimeen suuren naapurinne kanssa.  Asiasta on kirjoittanut professori Jarmo Virmavirta artikkelissaan ”Herää Eurooppa, sota on jo ovella”, kirjassa ”Vakaus vaakalaudalla”.

Suomalainen politiikka estää suomalaisilta kunnon yhteistyön tekemistä venäläisten  kanssa, estää tutustumista Venäjän kulttuuriin, elämänkatsomukseen. Etsimällä etsitään, revitään kontekstista ja levitetään propagandaa venäläisen yhteiskunnan negatiivisista momenteista. Vaikka negatiivisuutta on joka yhteiskunnassa. Ja päinvastoin, Venäjällä, on kunnioittava suhtautuminen, ja myönteinen kuva eli informaatio Suomesta ja sen kansasta, mistä viimeisin suomalaisen lehdistön tekemä tutkimus kertookin.
Kulttuurisiteille, kuten myös linnuille, ei ole olemassa rajoja. Valitsemalla vapauden- eli taidon nähdä laajemmin ja avarammin, välittämättä rajoista - me valitsemme rauhan. Positiivista on tietysti se, että voimme keskustella kanssanne näistä asioista vapaasti - kunnian ja omantunnon äänellä, kuten meillä Venäjällä on tapana. 
Rufi toivottaa kaikille Meille rauhaa kotimme, kaupunkiemme ja maidemme ylle. Rauhaa lapsillemme ja tuleville sukupolville. 
Rufi onnittelee Suomea 100-vuotisen itsenäisyyden johdosta ja toivottaa Suomelle vielä satojen ja satojen vuosien itsenäisyyttä- todellista ja aitoa itsenäisyyttä! Kiitos!

  

Rufi ry juhlistaa Suomen Itsenäisyysjuhlaa kahdella tilaisuudella: 
100 kynttilän ilta Lenininpuistossa 5.12.2017 kello 18.00 alkaen ja 
Valon juhla Svinhufvudin patsaalla eduskunnan edessä ja Lenininpuistossa 31.12.2017 kelo 12.00 alkaen ja kehoittaisit ihmisiä paikalle sytyttämään oman kynttilänsä päivän 31.12.2017 aikana

dariaskippari - 20:05 @ Artikkelit


Tiesitkö, että kuka tahansa voi ottaa yhteyttä, esittää kysymyksen tai valittaa Venäjän Federaation Presidentille: http://www.kremlin.ru/contacts 


Haluatko liittyä RUFI:n jäseneksi?

Yhdistyksen Säännöt:


RUFI:n toimijat

Daria Skippari-Smirnov

Daria Skippari-Smirnov

Tehtävä RUFI:n Hallituksen Puheenjohtaja

Tietoja Kääntäjä, tulkki, Venäjä-asiantuntija, Ihmisoikeusaktivisti, Kuolematon Rykmentti-koordinaattori

Heorhi Mirashnichenka

Heorhi Mirashnichenka

Tehtävä RUFI:n Hallituksen Varapuheenjohtaja

Tietoja sairaanhoitaja

Katerina Zherbina

Katerina Zherbina

Tehtävä RUFI:n Kuvasuunnittelija

Tietoja Hallituksen jäsen, Kuvataiteen maisteri


RUFI:n Asiantuntijat

Ihmisoikeusaktivistit: 

Jali Raita, ex-diplomaatti, diplomi-insinööri   jraita@icloud.com

Irina Aho, koordinaattori, apulainen




 

Sähköposti
Tietoja